Olemme yli 20 vuoden ajan perehtyneet biologisesti soveltumattomien materiaalien haittavaikutusten selvittämiseen ja hoitoon yhteistyössä erikoislääkärien kanssa. Näin pystymme luotettavasti toteamaan kärsiikö potilas hammashoitomateriaalien haittavaikutuksista. Tutkimuksilla selvitetään, onko kysymyksessä allergia eli immunologinen reaktio, myrkytys, toksinen ärsytys vai materiaalin korroosio.

Amalgaami tuli hammashoitoon 1800 luvun alussa englantilaisen hammaslääkärin Joseph Foxin kehittämänä ja sieltä se levisi Yhdysvaltoihin v.1833 Crawcourin veljesten kautta syrjäyttäen kullan hammaspaikkamateriaalina sen kalleuden takia . Jo silloin v. 1840 – 1850 käytiin 1. suuri ” amalgaami–sota ”. Silloin Amerikan Hammaslääkäriyhdistys (American Society of Dental Surgeons) velvoitti olemaan käyttämättä amalgaamia sen vaarallisuusepäilyjen vuoksi. Amalgaamin käyttö kuitenkin yleistyi edullisuutensa takia. Hammaslääketieteessä materiaalien biologisiin vaikutuksiin alettiin kiinnittää huomiota hyvin myöhään. Nordic Institute of Dental Materials (NIOM) perustettiin v.1972 ja sen tehtävänä on myös testata hammashoidossa käytettävien materiaalien biologiset ominaisuudet.

Hampaiden paikka–aineena olevassa amalgaamissa on elohopeaa 50 % (Hg, 1.asteen hermomyrkky) ja loppu on hopeaa, tinaa, kuparia ja sinkkiä. Amalgaamipaikasta höyrystyy elohopeaa hengitysilmaan, joka imeytyy (80 %) keuhkojen kautta ja kulkeutuu sieltä veriteitse muualle elimistöön. Amalgaamipaikka myös korrodoituu, jolloin paikasta irtoavat eri metallit voivat aiheuttaa monenlaisia allergisia reaktioita.

Yhdistelmämuoveissa tapahtuu vähitellen kemiallis- – biologista hajoamista sekä fysikaalis-mekaanista kulumista ja ne voivat vapauttaa kemiallisia yhdisteitä ja hiukkasia kuten esim. metakryylihappoa, formaldehydiä ja bisfenoli–A. Lisäksi pureskelu voi irrottaa paikasta pieniä partikkeleja. Määrät ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niiden uskota aiheuttavan mainittavaa akuutin tai kroonisen myrkkyvaikutuksen riskiä potilaalle (Kunskapcenter för dentala material, KDM). Yleisimmät ongelmat ovatkin yliherkkyys eli allergiset vaikutukset vapautuville aineille sekä voimakkaan purennan aiheuttama paikkojen kuluminen, joka voi johtaa purennallisiin ongelmiin tietyissä tapauksissa. Hyvä täytteen kovetus vähentää kuitenkin haitallisten aineiden vapautumista ja kemiallisen sekä fysikaalisen hajoamisen mahdollisuutta. Allergiaa onkin esiintynyt pääasiassa kovettumattomalle yhdistelmämuoville.

Kultaa on käytetty hammashoidossa jo paljon ennen amalgaamin keksimistä, koska sitä pehmeänä metallina oli helppo käsitellä. Jotta kullasta saadaan kovempaa, lisätään siihen muita metalleja ( esim. palladiumia, platinaa. , hopeaa, kuparia, galliumia, kromia, kobolttia, nikkeliä, indiumia, iridiumia, tinaa tai vanadiinia ), riippuen käyttötarkoituksesta,(paikka, kruunu, silta). Tästä seuraa materiaalin korrodoituminen jolloin siitä pääsee vapautumaan metalli-ioneja, jotka aiheuttavat solutoksisia vaikutuksia (muuttavat solujen toimintaa) sekä yliherkkyyksiä. Esim. kullalle on yliherkkiä tutkimuksesta riippuen 2-20 % ihmisistä.Nikkelille yliherkkiä on n.30% ja koska suuri osa heistä on myös palladiumille allergisia ja palladiumia on kultaseoksissa, tulisi nikkeli-allergisten varmuuden vuoksi välttää myös kultalejeerinkejä korjaavassa hammashoidossa.

Keinojuurien laitossa on hyvä myös huomioida se, että titaniumille yliherkkiä on n.2% ihmisistä. Elimistön metalliyliherkkyys voidaan tutkia helposti verinäytteestä. Keskeisiä metalleille herkistymiseen liittyviä oireita voivat olla mm. limakalvon lichenoidiset muutokset, metallin maku, tunnottomuudet, kirvely,polttava tunne suussa, limakalvojen yliherkkyys, punoitukset suussa tai iholla, turvotukset, lisääntynyt tai vähentynyt syljeneritys, huulitulehdus, kielitulehdus, ientulehdus, kutina, närästys, käheys ja leukaniveloireet. Limakalvojen oireet eivät välttämättä johdu yliherkkyydestä. Kirvely voi johtua myös esim. suun hiivasieni-infektiosta tai raudan tai foolihapon puutteesta.

Keraamiset materiaalit ovat biologisilta ominaisuuksiltaan erinomaisia ja yliherkkyyttä aiheuttamattomia. Keraaminen paikka fysikaalisilta ominaisuuksiltaan on hyvin lähellä omaa hammasta ja kuluu aikaa myöten samalla tavoin kuin täysin paikkaamatonkin hammas. Tietokonevalmisteisena CAD/CAM tekniikalla tehtynä keraaminen paikka vahvistaa hampaan lähes ehjän paikkaamattoman hampaan veroiseksi.