Suun terveys on merkittävää koko elimistön hyvinvoinnille. Tämän vuoksi varmistetaan aina ennen sydän- ja keinonivel- leikkauksia , että potilaan suussa ei ole tulehduksia . Hammaslääkärin tekemässä tutkimuksessa röntgen-kuvat sekä ikenen bakteeri- ja immunologiset määritykset ovat tärkeä osa iensairauden asteen määrittämiseksi! Nämä molekyylibiologiset testit mahdollistavat yksilöllisen ja tehokkaan tavan pitää ikenet terveinä.

Ientulehdusta eli gingiviittiä esiintyy meistä suurimmalla osalla ja syvemmälle leukaluuhun edennyttä parodontiittia jo yli 20 % yli 30 vuotiaista aikuisista.

Ientulehdusta aiheuttaa ienrajassa oleva bakteeripeite eli plakki. Se täytyy puhdistaa aamuin illoin hampaiden pinnoilta ja varsinkin hammasväleistä, joista tulehdus usein saa alkunsa. Plakki aikaansaa ikenen ja hampaan välisen taskun laajenemisen ja bakteerimassa pääsee etenemään kohti leukaluuta. Kun bakteerit ovat edenneet leukaluuhun, jatkuu tulehdus hampaan ympärillä hävittäen luuta, jolloin ientulehdus eli gingiviitti on muuttunut parodontiitiksi ja hoitamattomana johtaa hampaan irtoamiseen. Sairaus on usein täysin kivuton, mutta ei harmiton.

Hammaskivi muodostuu syljen mineraalien saostuessa hampaiden pinnalla olevaan plakkiin. Hammaskiven muodostumisnopeus on yksilöllinen ja riippuu mm. syljen ominaisuuksista, suun happamuudesta, elämäntavoista, terveydentilasta ja hampaiden kotihoidosta.

Parodontiitissa ikenen tulehdusbakteereita pääsee verenkiertoon ja ne voivat aiheuttaa tulehduksen ja vasta-aine tuotannon muualla elimistössä. Tällä taasen on havaittu olevan merkitystä sydän- ja verisuonitautien yhtenä etiologisena tekijänä. Ientulehdus parantuu ilman vaurioita, toisin kuin parodontiitti, joka jättää leukaluuhun pysyvät muutokset. Siksi ientulehdus on huomattava ja hoidettava ennen kuin se kehittyy pidemmälle .

Ientulehduksen merkkinä on usein pahanhajuinen hengitys tai ienverenvuoto hampaiden välissä, etenkin hammastikulla puhdistettaessa. Se toimii hälytysmerkkinä valppauteen puhdistuksessa.

Tavallisessa ientulehduksessa hoidoksi riittää plakin ja hammaskiven poisto, mutta syvemmälle edenneeseen parodontiittiin hammaslääkäri joutuu puuttumaan kirurgisesti, joskus antibiootin kera. Parodontiitin kirurgisessa hoidossa on usein mahdollista käyttää keinoluuta tai uudisluuta muodostavaa ainetta korjaamaan tulehduksen vaurioittamia alueita leukaluussa. Samoin menetelmin on mahdollista korjata ienvetäymiä, jotka usein ovat esteettisesti harmillisia.